Jordania sijaitsee usean epävakaan alueen lähinaapurissa ja Lähi-Idän alueellinen epävakaus heijastuu myös Jordaniaan. En lähiaikoina matkustaisi Jordaniaan, mutta on mukava muistella 10 vuoden takaista matkaa. Paikathan eivät ole tuosta liiemmälti muuttuneet.
Teimme keväällä 2006 Teemamatkojen kiertomatkan pienellä porukalla. Omatoimimatkaaminen tuolloin olisi ollut vaikeaa.
Osa I: Amman ja ympäristö
Lähdettiin jo edellisenä päivänä Jyväskylästä Vääksyyn sukulaistemme luo yöksi, jottei matkasta lentokentälle aamulla tule niin pitkä. Päätös olikin hyvä, sillä ilma oli lähtöaamuna huono. Lento Frankfurtiin oli puoli tuntia myöhässä.
Päivä 1: Lento Helsingistä Frankfurtin kautta Ammaniin. Ammanissa oli tarkoitus yöpyä kolme yötä.
Päivä 2: Saavuimme aamuyöstä Ammaniin. Matkatavarat läpivalaistiin tullessa maahan. Ammanissa oli ollut edellisenä syksynä pommi-isku hotellissa, joka oli aiemmin ollut matkasuunnitelmassamme, mutta nyt siis luonnollisesti menimme eri hotelliin. Hotellin sisäänkäynnissä oli metallinpaljastin, jonka läpi piti jokaisen kulkea sekä vartiointi. Käsimatkatavarat tarkistettiin vielä tarvittaessa. Kun pääsimme nukkumaan, emme ehtineet kauan levätä, kun minareetista alkoi kuulumaan kauhea älämölö, kutsu aamurukoukseen.
Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertoajelulle Ammaniin ja teimme retken Azraqiin. Matkan kokonaispituus oli 250km.
Jabal Al Qal'al muinaiselta kukkulalta, korkeus 800m, näkymiä ihastelemassa ja antiikin raunioita kuvaamassa. Ammanin paikalla oli aluksi muinaisten ammoniittien pääkaupunki ja sitten raamatun Rabbath-Ammon. Nykyinen kaupunki on rakennettu 1880-luvun jälkeen roomalaisen Philadelphian raunioille.
Rooman tavoin Amman rakennettiin seitsemälle kukkulalle, jebel. Nopeasti kasvaneesta kaupungista ei puutu moderneja liikekatujakaan, ja kasvun myötä kukkuloidenkin lukumäärä on kolminkertaistunut. Kaupunkikierroksen aluksi ajoimme ylös korkemmalle jebelille linnoitukseen tarkastelemaan pronssikauden jälkiä arkeologisessa museossa. Roomalaisten rakentaman Herkuleen temppelin vierestä näemme koko kaupungin jalkojemme juuressa.
Matka jatkui kohti karua aavikkoa. Druusialaisen lounaan kyytipojaksi sopi hyvin paikallinen Philadelphia olut. Tunnin ajomatka länteen autiomaan halki vie aavikkolinnoille, joita umaijadien dynastia rakensi 700-luvulla karavaaniasemiksi sekä metsästys- ja huvilinnoiksi. Vaikka he olivatkin muslimeja, Unescon suojeleman Qasr Amrasin kauniissa freskoissa on alastomia tanssijattaria.
Ensin kävimme Azraqin lähellä mustasta basaltista rakennetussa aavikkolinnassa, joka oli Arabian Lawrencen päämaja. Tämä erikoislaatuinen englantilainen onnistui ensimmäisen maailmansodan aikana yhdistämään beduiiniheimot ja johtamaan heidät turkkilaisia vastaan.
Toinen aavikkolinna Qasr al Amra oli tyyliltään täysin erilainen ja mielenkiintoisempi. Se oli selvästi suunniteltu virkistyskäyttöön. Seinien koristelu oli runsasta ja rohkeaa.
Illalla söimme hotellissa buffetaterian ja maistoimme jordanialaista viiniä. Hotelliin saapui paikallinen hääseurue tanssien ja soittaen.
Päivä 3: Retki Jerashiin ja Um Qeisiin 260km
Menimme ensiksi Jerashiin, jossa oli Pompeijin kaltaista upeaa kaupunkirakennetta. Jerash on Dekapoliin kaupungeista parhaiten säilynyt. Rooman mahtia ilmentäneiden rakennusten keskellä käveleminen, teatterian istumapaikkoihin kaiverrettujen nimien lukeminen ja Cardo Maximus-pääkadun pyöränjäljet saavat antiikin sivilisaation yhä tuntumaan erityisen elävältä. Lisäksi kaupungissa on epätavallisen soikea aukio.
Jatkoimme Um Qeisiin eli roomalaisten Gadaraan. Aikoinaan se kuului Aleksanteri Suuren perustamaan Dekapolis-nimiseen kymmenen maakuntakaupungin liittoon. Sittemmin siitä tuli Rooman valtakunnan etuvartio Levantissa erinomaisella paikalla, josta näki Golanin kukkuloille ja nykyisessä Israelissa sijaitsevalle Genesaretinjärvelle. Ottomaanit puolestaan rakensivat suoraan roomalaiskaupungin päälle.
Muslimien pyhäpäivä perjantai oli saanut ihmiset liikkeelle. Jerashissa oli enimmäkseen miehiä, mutta Gadarassa myös nuoria naisia. Matkan varrella oli myös perheitä piknikillä. Gadarassa häiritsi ympärillä pyörineet kaupustelijat ja 'one dinar'-hokeneet kaulanauhaa myyvät lapset. Pikkurahan puute vaivasi myös vessakäynneillä, eikä hätä aina lue lakia.
Paimentolaismies lähetti minulle lentosuukkoja vilkutettuani hänelle valokuvauksen jälkeen. Päivän päätteeksi nautimme aidon jordanialaisen aterian arabiympäristössä. Illan syömingit oli hyviä ja arak-juoma samantyyppistä kuin ouzo Kreikassa.
Matka jatkuu seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti