Tallinnaa tammikuussa

Hyytävä tuuli myllersi, kun saavuimme Tallinnaan tammikuisena aamuna. Edellisenä yönä oli ollut kunnon myrskytuuli, mutta meidän laivamatkamme sujui suhteellisen hyvin. Tuulen suunta oli sellainen, ettei se keinuttanut laivaa sivusuunnassa kovin paljoa. Ystävällinen henkilökunta tarjosi minulle kyllä muovipussia, kun odottelin miestäni käytävässä. Ehkä olin pahoinvoivan näköinen.

Aamupäivästä oli aikaa ennenkuin saisimme hotellihuoneen, joten suuntasimme perinteisesti Scotland Yardiin aamiaiselle. Emme kuitenkaan tilanneet paikan aamiasta vaan Scotland Yardi XL burgerin. Se vaan on niin hyvää! Kyytipojaksi Karksin Blond Munk-olutta. 

Bubin jälkeen suuntasimme Viru-keskukseen. Olin viime kerralla saanut paperin apteekin kanta-asiakkuudesta, jonka olin nyt täyttänyt, ja hain Apotheka-ketjun asiakaskorttia. Se sujuikin nopeasti ja sain kortin heti käyttööni. Sillä saa joistakin tuotteista alennusta. Hinnathan ovat muutenkin pääsääntöisesti Suomea halvempia. Pakolliset apteekkiostokset tehtyämme suuntasimme vaatekauppoihin ja kahville. Sitten olikin jo aika mennä kirjautumaan hotelliin.

En voi edelleenkään muuta kuin kehua My City Hotellin sijaintia vanhassa kaupungissa Vana-Posti kadulla. Saimme edellisellä kerralla koodin, jolla nyt uudestaan hotellissa yöpyessämme saimme alennusta huonehinnoista. Valitsimme tällä kertaa standard-huoneen, koska yövyimme vain yhden yön. Huone oli sisustettu samaan tapaan kuin Superior-huone, mutta hieman pienempi. Huone oli siisti, mutta jäin kaipaamaan kuitenkin superior-huoneen kylpyammetta, joka meillä oli edellisellä kerralla.

Hotellin kanssa samalla kadulla, kivenheiton päässä, sijaitsee Day Spa-niminen kauneushoitola, joka mainostaa sivuillaan hoitoja myös miehille. Tästä innostuneena, olin varannut jo Suomesta ajat sekä miehelleni että minulle. Miehelläni oli ensin yleishieronta 50min 30e ja minulla sen jälkeen rentouttava jalkahieronta 30min 23e. Vaikka paikan sisustus ei ollut fiinimmistä päästä, oli hieronta tosi hyvä kokemus molemmille. Hieroja osasi jonkun verran suomea. Muutenkin ajanvaraus sähköpostitse sujui hyvin suomenkielellä vaikka olinkin varautunut käyttämään englantia. Hieronta oli senverran edullinen ja hyvä, että tänne menemme varmasti uudestaankin.

Meillä oli tarkoitus suunnata illalla baarikierrokselle, mutta olimme syönnin jälkeen sen verran väsyneitä aikaisen herätyksen vuoksi, että suuntasimme hotellille. Baarikierros jää seuraavalle kerralle.

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Telliskiveä. Telliskivi Loomelinnak on Tallinnan luova keskus entisessä teollisuusrakennuksessa keskustan, Pelgulinnan ja Kalamajan rajalla. Telliskivessä on luovia yrityksiä, design- ja sisustuspuoteja, ateljeita, studioita, kahviloita sekä ravintoloita. Se on kulttuurintekijöiden keskus. Telliskivessä järjestetään paljon tapahtumia ja lauantaisin siellä on kirpputori.

Reval Cafe Telliskivessä

Kuljimme Telliskiveen kävellen vanhasta keskustasta, ensin juna-asemalle ja sieltä Kopli-katua pitkin Kalamajan suuntaan kunnes pääsimme Telliskiven risteykseen. Kalamajassa on paljon vanhoja ajan patinoimia puutaloja. Se on yksi Tallinnan vanhimpia asuinalueita ja on toiminut kalasatamana. Alue pääsi 40-luvulla pahasti rapistumaan, mutta viimeisen kymmenen vuoden ajan taloja on alettu kunnostamaan. 

Palasimme vanhaan kaupunkiin kulkien sellaisia reittejä, joita emme olleet aiemmin kulkeneet. Päiväreissuilla kun useimmiten tulee aina kuljettua samoja reittejä. Syötyämme päädyimme drinkeille Manna la Roosaan, vanhaan vihreän puutaloon Viru-keskusta vastapäätä. Olin kuulluut, että paikka on omaperäinen ja että drinkit ovat laadukkaita. Tämä piti paikkansa. Otin itse Kiwi Punchin, mutta mieheni Passion Martini vasta oli mahtavan makuinen. 

Olimme kyselleet Suomi 100-vuotta sarjaan valmistetun Vana Tallinn Tumma Lakritsin perään, mutta sitä ei näyttänyt olevan myynnissä. Juttelimme paikallisen miehen kanssa, joka kertoi, että kaikki olisi mennyt Suomeen myyntiin. Löysimme kuitenkin tuliaiseksi sitä valmistaja Livikon myymälästä. Hinta on puolet halvempi kuin Suomessa. Kannattaa maistaa. Tämä maistuu lakritsille tai salmiakille, ehkä kuten yskänlääke, mutta ei ole niin sokerista kuin perinteinen Vana Tallinn.

Kiitoksia Eckerö Linen ystävällisen henkilökunnan, olimme varanneet paluumatkalle pöydän kuohuviineineen Bar Naissaar-baarista laivalta. Kun saavuimme laivalle, kuohuva odotti pöydässä ja saimme hyvät paikat, jonne parkkeerata ostoksinemme. Kaiken kaikkiaan hyvä matka.