Päivitetty 27.01.17
Kuulin tikan koputtavan puuta,
lintujen visertävän kevättä
niin kuin silloin lapsuudessa.
Tunsin lämmitetyn tuvan tuoksun,
maan heräävän roudasta.
Tämän kaiken haluan kokea kanssasi,
kulkea hiekkatietä,
näyttää lapsuuden leikkipaikat.
Menneisyyden taakkaa turha on kantaa.
Jätän sen, tahdon rakkauden sulle antaa.
Haluan uskoa muutoksen voimaan.
Elää tässä. Silti en malta jaksaa.
Mietin haaveetko harhaa,
punaista ruusutarhaa?
Sinä ilma,
minä vesi,
maa yhteinen jalkojemme alla.
Sydämissä palava tuli,
Rakkaus ikuinen.
Kaikki elämän elementit.
Muistan hymysi sun
ja rytmikkään tanssin,
nostit mut ilmoihin asti.
Jäi puolikas sydämestäni karkuteille
reissaamaan maailmalle.
Sä järkeni veit
meinasin hulluksi tulla,
nyt sydämessäni mieletön palo mulla.
Tähtitaivaan alla
katselen kaukaa,
levitän käteni
ja huudan hiljaa pimeään.
Tule, tartu käteeni.
Tämä avaruus on meidän,
- tahdon kokea sen kanssasi.
Ei kulunut aika
saa mieltäni muuttumaan.
Jos tarvis on,
oon valmis oottamaan.
Jälkeen tuskan luon uutta.
Kerään sirpaleet,
odotan ehjempää tulevaisuutta.
Näytit kuinka voi arvostaa,
kohdella ja rakastaa.
Haluaisin kiiruhtaa,
syliisi hellästi nukahtaa.
Tahdon lentää kanssasi
maailman ääriin asti.
Yli vuorten ja harmaiden pilvien.
Autiolle saarelle, jossa
taivaansini on syvimmillään
ja auringonlaskut palavat tulen väreissä.
Matkatavaroina rakkaus.
Tahdon vaeltaa kanssasi
läpi sumuisten metsien,
tuntea lämpimän sateen kasvoillasi.
Kietoutua syliisi.
Tahdon sytyttää tulen
ja haaveilla meistä.
Tahdon meloa kanssasi
pitkin mutkittelevia jokia
suojaisaan lahdenpoukamaan.
Keittää kahvit.
Valvoa myöhään ja
katsella purppurataivasta.
Tahdon nousta
kanssasi korkealle,
tuntea tuulen ja vapauden.
Nähdä jylhät tunturit
ja pohjoisen ruskan.
Nojautua sinuun.
Tahdon hiihtää kanssasi
lumivalkoiseen saareen.
Nähdä punan poskillasi.
Kiivetä kalliolle, laskea mäkeä.
Tuntea auringonpaisteen
ja hymyn kasvoillasi.
Tahdon lämmittää sinulle saunan,
käydä kuutamouinnilla
ja tuntea tervan tuoksun.
Kattaa sinulle kynttiläillallisen
ja tanssia kanssasi yöhön asti.
Tahdon katsella kanssasi
yötaivaan kirkkaimpia tähtiä.
Tuntea lämpösi,
koskettaa huuliasi ja
vaipua kauneimpiin uniin.
Sokaistuin ja jähmetyin
eiollut vielä meidän aika.
Jotain silti tapahtui,
ehkäpä keijun taika.
Väärin tein, nyt tiedän sen,
mulle anteeksi anna.
Turhaako kaikki, sitä usko en,
miksen unohtaa sua saata?
Anna mulle voimaa
kulkea läpi pimeän kauden.
Näytä valosi, niin tulen luoksesi, löydän tien.
Lennän perhosen siivin ja laskeudun olkapäillesi.
Vielä on aikaa.
Sininen hetki.
Kannat puita sisään,
sytytät tulen uuniin.
Kuuntelen päivän kuulumisiasi.
Hymyilet.
Radiossa alkaa soida
se meidän biisi.
Tartut käteeni.
Pyörähtelemme lattialla.
Nauramme
Meidän on hyvä olla.
Yksin, hellyyttä vailla.
Tunnen kuinka aurinkoni sammuu, kuihdun.
Raskas askel harmaudessa.
Mistä saisin voimaa jaksaa?
Enkelin olkapäälleni?
Antamaan rauhallisuutta
ja uskoa tulevaisuuteen.
Voin vain toivoa.
Pelkään, että olen kadottanut sinut iäisesti,
etten enää koskaan löydä hymyäsi.
Että en tunnista sinua,
jos tulisit kadulla vastaan.
Että en kelpaisi muutenkaan.
Sydämeni itkee punaisia kyyneleitä.
Pelkään, etten parane tästä koskaan.
Olen niin rikki, särkynyt.
Huudan tuskaani pimeään.
En voi tätä muille jakaa.
Vain me tiedämme totuuden.
Ja siksi, ilman sinua,
olen vain yksin ajatusteni kanssa.
Pitävät minua hulluna,
mutta eivät tiedä, että olen hulluna rakkaudesta.
Rakkaudesta, jonka pelkään kadonneen
ja joka vain voi minut parantaa.
Jos saisin vielä siivellesi istahtaa,
en päästäisi irti ollenkaan.
Tahtoisin sinua koskettaa,
illan hämärtyessä lasillisen kohottaa,
ehkäpä hieman tanssahtaa.
Saat minut sanattomaksi jälleen,
- minne kieli katosi?
Tarvitaanko sitä?
Tiedät, että katsekin riittää,
oleelliseen, muu on oikeastaan turhaa.
Taisit kuulla sen: "Less is more",
- vanha viisaus.
Nyt etsin sinua kaikkialta.
Epätoivoa vai oliko se sittenkin totta?
Suuri kaipaus.
Näin miehen hakkaamassa mattoja
lumen keskellä.
En jaksa odottaa...
Yritän parantaa tapojani.
Muistelen hetkiä, jolloin
veit jalat altani, sekoitit pääni,
- Komistus!
Pukumies on aina erimies! Komistus!
Ei se kuitenkaan ollut univormu, ei.
Säteilit, kun hymyilit.
En ehkä koskaan ollut
kokenut sellaista, WAU!
Pakenit hissiin.
Sen jälkeen olen etsinyt
kirkkaita kasvojasi kaikkialta.
Aurinko ja tähdet sinua kuljettaa,
maailmankaikkeuden navigaattorit.
Niiden avulla voit luokseni suunnistaa,
rakas prinssini, sydämeni kuningas.
Täällä ootan, itke en,
voimasi minua kannattaa.
Haaveilen jo kesästä,
auringon lämmöstä.
Juoksemme kilpaa veteen,
ehdin sukeltaa ensin.
Kahlaamme syvemmälle
niemen kärkeen asti.
Edessämme tyyni vesi,
auringonlasku häikäisee silmämme.
Sorsapesue ui kauempana.
Kellumme illan hiljaisuudessa.
Suutelemme.
Meidän on hyvä olla.
Niin ikävä, niin kova ikävä,
etten sanoin pysty kuvaamaan
kuinka suurta on
kaipuuni sinuun.
Sydämeeni sattuu.
En pääse tästä eteenpäin.
Pyörin ympyrää.
Olisi ehkä helpompaa, jos vihaisit
ja unohtaisit kaipuun pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti